sunnuntai 1. heinäkuuta 2007

Vokaaleista & TAPSASTA näin jälkikäteen, sano!

Saatana jääny vähiin tää kirjottelu, kun ei muistanu tota salasanaa et pääsis ineen tähän paskaan. Paskoja nää tietokoneet ylipäänsä, pitäis vaan palata takas kivikaudelle tai rauta-aikaan niin ei tarttis ressaa että mikä se salasana oli tohon BLOGIIN, oltas vaa tyytyväisiä ku tuli tossa taas päivän ruoka hankittua ja että mitähän huomenna söis. Blogi. Lukkeeko tätä ees kukaan? Miks lukis? Miks ei?

Lauluista: Koko vokaalitouhu meni helvetin ripeesti narulle, olin ite varautunu vähintään viiteen suht pitkään työpäivään ja tuplaukset päälle mutta eipä, ekana päivänä kiukuttiin pohjat kaikkiin muihin paitsi muistaakseni 'Perusrässiin' eli Remington Luciferiin ja 'Nuorisotaloon' eli 'Rojektiin' eli The Lesser The Maniin. Mulla menöö aina tunnin verran ennen kun alkaa mitään nauhotuskelposta ulosantia tulemaan eli semmosta tehokasta nauhotusaikaa ekalla kerralla oli varmaan seittemän tuntia, eka tunti meni Gorefestin ja Alice in Chainsin kaa ääntä avatessa. Voin sanoo että kyllä toi seittemän tuntiakin sen verran fyysistä on, että limpparia ja vissyä menee pojjaat aivan toisella viisiin. Järkevästi lähettiin nauhotuksissa liikenteeseen sillä viisiin että vedettiin pari-kolme versioo joka piisistä narulle mahollisimman ripeesti, jätettiin biisi ja mentiin eteenpäin. Ei alkanu missään vaiheessa puuduttaa eikä menny yhden kohdan kanssa painimiseks, tuottaja Sill tha Grillille osaltansa siitä taas iso tänks!

Sitte olikin viikon breikki ja yks keikka välissä ennenkun alettiin taas huutaa studiossa. Nyt oli mikit roudattu snadiin koppiin ja siellä periaatteessa tarkeni helvetin hyvin. Noissa kahessa vikassa biisissä menikin sitte lähes yhtä kauan kun ekan päivän kaikissa biiseissä. Oli vähä muuttunu piisit ja joutu sovittaan uudellensa ja jättään tekstiä veke. Siinähän äkkiä tulee tarinaan aukko, joten joutu parsiin niitä biisien stooreja kasaan sitte ihan primavistana siinä. Ei siinä mitn, kyllä kaks biisiä viel menee studiossa työstämällä mutta turhaa aikaahan se vie. Taas oltiin kuitenki kaheksan tunnin jälkeen aika valmiita kaikin puolin ja ei kun duuniin, kiinnosti vitusti.

Keskiviikkona 20.6. saatiinkin sitten todellinen ammattimies studioon, käytiin hakemassa Erskan kaa Liinojan Tapsa himasta ja tultiin reenaan osiot 'Sorsakoskeen' eli Perinde Ac Cadaveriin kondikseen. Tapsa ei ollu ottanu kauheeta ressiä asiasta etukäteen ja paikan päällä reenattiin sanat ja melodiat kondikseen. Kyllä täytyy sanoo että ammattimieheltä toi käy kohtuullisen nopeesti ja vaikka snadisti tuskailtiin rytmitysten kanssa, tapahtu koko homma mun mielestä helvetin nopeesti: ensimmäisen kerran ikinä kuunneltiin pre-chorukset studiossa ja kolmen tunnin sisään ne oli jo narulla ja vielä oktaavissa kertautuvan melodian kanssa. Soi nimittäin varsin rautasesti Tapsalla toi alarekisteri ja toi soundi sopii tohon biisiin kun isolohko Cadillaciin. Lisäks Tapsa raapas samaan konkurssiin kertsin englanniks messiin ja jumalauta tuli kovaa tavaraa! Helvetin lupsakka sessio oli tämä kyseinen, tää oli niitä juttuja joita voi sitte kertoilla keinutuolista toistakymmenettä kertaa jengille aina. Jes! Isot respektit laitetaan Tapsalle vielä kertaalleen, joka ukko ei nimittäin välttämättä lähde messiin never-heard -hevibändin debyyttikiekolle kuukauden varotusajalla ja vielä kesälomalla! Lukekaa muuten sieltä Metro-lehdestä kolumneja, kerran kuussa löytyy ainakin Liinojaa sieltä, toimii!

Viikon päästä otettiin vielä muutamat paikkailut vokaaleihin meitsin osalta ja Neibu raapi kanssa taustalauluu 'Sorsakoskeen', rupee oleen melodiaa tossa kappaleessa nimittäin... Nyt ei puuttus muuta kun Aron jutut Blitherin Iconista ja sen jälkeen katotaan vielä pitääkö siihen laitella meikäläisen jotain lisää. Jos tuolla studiossa istuis enemmän niin alkais noita ideoita tippuun, mutta musta on pidettävä tiukasti mielessä että levy on kuitenkin enimmäkseen väkivaltasta metallia eikä maailman laajin taidepläjäys ja noi biisit on tarkotus vetää livenäki aika moneen otteeseen, joten noi vokaalit on pidettävä sellasina että ne on toteutettavissa livenäkin suurimmaks osaks. Sellanen viilis on lätystä että siinä biisien rakenteet, riffit ja vokaalit on nyt sellases suhteessa että ne on perusteltuja ja siellä mennään eikä yhrätä. Uskallan väittää että DSF:n livehikoilu välittyy myös lätyltä. Kyllä näin on.

Oli muuten helvetin jees rähinämeininki Hevimestassa eilen, setti jäi vähän lyhyeks mutta pitti oli Hevimestan mittakaavassa vähintäänkin kohtuullinen! Tänks kaikille jotka oli paikalla diggaileen, turpaan tuli! Tota meininkiä ei oo koskaan liikaa!

-Galzipelle-

Ei kommentteja: